Käki kukkuu siellä ja kevät on, vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ystäväni Muistathan!

 

Aikaa sitten tänne tultiin,

Monet kannaksen jäi multiin.

Karjavaunut kansan rippeet tänne toi.

Hämeen hiljaisilla mailla

Asiat on silla lailla,

Nää meen rallit, ettei vanhal viisii soi.

Seudut vieraat, tavat uudet.

Nielty on jo katkeruudet,

Vaikk en menneestä vois mitää unohtaa.

Sulle kertoa voin sen nyt,

Yötäkään ei ole mennyt,

Etten unissain ois nähnyt Karjalaa.

Ysyäväni Muistathan

Liplatukset Laatokan?

Laineet lempämmin laulella ei vois.

(kerto säe alla ja yllä)

Ystäväni muistathan

Rannat rakkaat Antrean?

Tienoot, talot, Korpisalot Karjalan.

Kekinniemen, Kuparsaaren,

Vuoksen yllä sateenkaaren.

Ne mä muistan niin, ja paljon muutakin.

Sitä toiset tiedä eivät,

Kuinka paljon meiltä veivät.

Kaipaan kotia, sen pihapuutakin.

Kuka ties mä kerran palaan

Käkisalmeen, Sortavalaan.

Siitä selviäisi, miettimään vain jään.

Katsoa nyt, kuinka kestäis,

Kyyneleensä miten estäis, kotiseudut Antrean jos vielä nään.

 

Kuule, olen kuullut paljon asioita. Mutta ensin vastaan tuohon, miksi suomi veljeilee Venäjän kanssa. Ensin Karjalaisten alueelle, jotka he joutuivat luovuuttamaan, tuotiin väkisin pitkin Venäjää ihmisiä asumaan Karjalaa. Kauniit talot hajotettiin ja ne siirrettiin sellaisiin kyliin, että kaikki asuivat lähekkäin. Eivät tämä pakkosiirretty kansa sinne halunnut, n. joutuivat luopumaan samanlailla kodistaan, kuin Karjalanevakot. He eivät halunneet sotaa, niin kuin ei meidänkään miehet. Miksi me vihoittelisimme ihmisille, jotka eivät itsekään halunneeet sotaa eikä muuttaa Omalta kotiseudulta, johonkin kauas Karjalaan, Sitten heidät on sinne jätetty ominnokkineen, mitään ei uusita, kaikki on rikki ym. Ja ihmiset ovat ihania. Aunuksen Karjavaisia Uhtualta, sitten muita suomensukuisia. Heillä Lukee Passissa Suomalainen. Olen itse nähnyt. Meidät otetaan Karjallassa hyvin vastaan, ei ole koskaan ollut mitään. Meillä on siellä kyläpaikat, jonne meitä odotetaan, ja itketään, kun lähdetään pois. Nyt meiltä on siellä kuollut kaksi tuttavaa, emmekä kerenneet nähdä heitä. Toinen oli käynyt suomalaiset koulun ja toinen oli siirretty jostain valkovenäjältä, Inkeriläisiä on siellä. He ovat kovan käskyn alla, Minulla on Taiteenopettaja, joka on asunut täällä suomessa lähmmäksi 30 vuotta, ihana ihminen, sitä lämpöä harvoin löytyy täältä. Ja se on aitoa. Olen tuntenut, tai olen tuntenut kauemmin, kun meidn naapurissa asui Venäläinen nainen, jo kauan sitten muuttanut. Mutta 1991 olen ensikerran käynyt Sortavalassa, ja siitä asti minulla on ollut ystävät siellä, monta ystävää on kuollut. Ei kansaa tarvitse vihata, jos päättäjissä on vika. Pitää olla avoin mieli, muuten täällä maailmassa ei pärjää, ja avarakatse. Minun Isäni menetti nuoruutensa Syvärin-Aunuksen- Sortavalan- Viipurin puolustuksessa, eikä hän vihannut venäläistä sotilasta. Ss-miehiä hän enemmänkin, kun piti vielä lähteä ajamaan niitä tuholaisia pois Lapista. Toivon, että kukaan ei loukkaannu tästa.