Hei! Olen Eira täältä Keski-suomesta. Rakastan, kukkia, puutarhanhoitoa, taidemaalausta: maalaan mielelläni tauluja muillekin, olen maalannut 1980 lähtien. Käyn jatkuvasti kursseilla hakemassa uutta inspistä. Rakastan eläimiä, pääasiassa koiria, hevosia, mutta pidän muistakin, jos ne ei ole vaarallisia. Minulle erityisen rakas koira on, "Manu" lyhytkarvainen Chihuahua. Pidän myös neulomisesta, ompelemisesta ym. Olen paljon tehnyt muille tilauksesta. Myös leipominen melkein jokapäiväistä.

 

Manu ja Erika

Tuossa kuvassa ylhäällä, on minun kaksi rakasta, monista muista. Minulla on kuusi lastenlasta, Erika on minun tyttäreni toinen lapsi. Erikan veli Valtteri on minun vanhin lapsenlapsi. Näitä ihania tyttölapsia, minun lastenlapsien joukossa on vain kaksi ja poikia sitten neljä. Kyllä olin äärettömän onnellinen, kun Erika syntyi, minun ensimmäinen tyttö lapsenlapsi, hän oli ihan, kuin oman lapseni, hänen äitinsä olisin syliin ottanut. Tietysti kaikista lapsenlapsista pidän yhtäpaljon, olin vain erityisen iloinen tyttövauvasta. Sitten 2009 syntyi pojalleni ensimmäinen lapsi, ja hän oli tyttö, ihana Aile. Rakas "Manu" koirani on saman ikäinen, kuin Erika lapsenlapseni. On myös toinen poikalapsi, joka on syntynyt Erikan kanssa samana vuonna, mutta en uskalla hänen nimeään tähän laittaa, kun en tiedä mitä vanhemmat siitä ajattelisi. Ailen veli Vilho, on minun viimeisin lapsenlapsi, laitan viimeisin, kun en voi kirjoittaa, että viimeinen.

Kyllä on aika hurahtanut, joskus marraskuussa olen täällä kirjoitellut ja nyt on jo tammikuun neljäs päivä 2014. On tässä ollut monenmoista. Olin Ortonissa kuntoutuksessa ja piti saada Jouluksi jotain, no aina se kiire tulee. Pyrin ottamaan Joulun nyt mahdollisimman rauhallisesti, mutta aina se paniikki iskee, vaikka oltais kahdestaan Jouluna. No oltiin kahdestaan Jouluna, tai ei aivan. Nuorin poikamme oli alkuillasta täällä kotona ja sitten lähti omille tuville. Tyttäreni pyysi meitä käymään aattoiltana, ja kävimme, oli ihan kivaa.

Eräs asia taas herätteli mieliä, miksi pitää joidenkin ajaa humalassa, väsyneenä tai sairaana. Ajeltiin kaupungin hautausmaalta hissuksiin, tyttären luokse, niin hetken kuluttua meidän edessä ajoi joku, pitkin tietä. Siis vaihtoi kaistaa kiemurrellen, ja minä kiljuin, kun just aina kerkesi alta pois, kun auto tuli vastaan. Ajossa ei ollut mitään järkeä. Päällään hän nojasi ikkunaan ja ajoi kokoajan yli satasta. Päätettiin, että soitan hätänumeroon. Sieltä kehoitettiin seuraamaan autoa, ettei kuski pääse pujahtamaan minnekään. Seurattiin, tuossa meni tyttären tiehara, ja toinen kaaupunkikin meni, mutta sitten näkyi siniset vilkkuvat valot eräässä risteyksessä. Me ajettiin automme linja-autopysäkille, että poliisit pääsevät pian kuskin perään. Ensimmääiset jarruvalot vilkahti autoilijan autossa, kun poliisit kehotti menemää sivuun. Siitä ne sitten nappasivat hänet ja me käännyimme takaisin ja menimme tyttären luo viettämään Joulua. Ajateltiin mielessä, että toivottavat pelastettiin, edes joitakin onnettomuuksia, tänä iltana. Vähältä piti tilanteita oli, kyllä paljon, välillä huusin suoraahuutoa puhelimeen, olin niin paniikissa. Mietittiin yhdessä, että miksi pitää lähteä ajamaan huonossakunnossa, humalassa tai väsyyneenä. Epäilen kyllä, että tämä meidän edessä ajanut kuljettaja oli humalassa. Olisi se ollut kauheaa, jos hän olisi siinä törmännyt jonkun auton kanssa ja huonossalykyssä, joku olisi kuollut tai vammautunut pahasti.

Miksei ihmiset ajattele mitään, ja mikä juomailta Jouluaatto on? No se on minun näkemys, mutta se humalassa ajelu, siihen kovemmat menettelyt, ja tuomiot. Paljon Suomessakin, kuolee ja vammautuu ihmisiä humalaisen kuljettajan vuoksi. Tässä meidän lähellä kuoli viisivuotta sitten, isä jolla oli kaksi lasta ja vaimo, istui humalaisen kyydissä. Älkää ikinä menkö humalaisen, sairaan tai väsyneen henkilön kyytiin. Siinä sitten kärsit itse, maksat vahinkosi itse tai kuolet aivan turhaan. Järki päähän ja ajetaan turvallisesti.

 

Moikka!

Olen pahasti laiminlyönyt blogiani. Jotenkin vain tämä aika on valunut läpi sormien. On ollut liikaa, tuota tulemista ja menemistä. Lääkärit sitten päätti, ettei minun polvea leikata. Tuntuu aika omituiselta, jos kaksi lääkäriä sanoo, pitää leikata kiireellisesti. Niin yksi päättää, ei leikata, varovasti jumppaa, kyllä se siitä. Kierukka rikki ja muuta mukavaa. Tuki on ollut jalassani jo 20.8.2013 lähtien. Jalkani on, kuin tulitikku, no katsotaan nyt sitten! ei näitä minun juttuja enää. Jäi silloin kesken, se minun tyttärenpojan juttu. Silloin kaatumisen jälkeen leikattiin ja laitettiin tangot tukemaan kättä. No hupsista, olkoi tulehtumaan. Tangot pois, ja urheilukielto vuoden 2013 loppuun. Mutta miten kävikään. Viimeviikolla vävypoikani soitti, kun olin taidekurssilla, että tyttärenpoikani oli kaatunut mäessä ja käsi taas murtunut, irtipoikki. Nyt siinä kädessä on levyt ruuvveineen ja niiden pitäisi tukea kättä. Toivon niin ja myös sitä ettei ala hylkimään, niitä levyjä. Poika on reipas, mutta varmaan jurppii, kun on edelleen liikunta kielto, ja varovainen pitää olla. Lääkäri oli sanonut, että enää ei saa käsi murtua, koska sitten sitä ei enää saisi kuntoon. Ei kaikki ole niin kurjaa ollut, miltä kuulostaa, on iloisiakin uutisia. Vauvoja tulossa sukuun, on kiva, kun suku jatkuu. Onnellista aikaa, täytyy vain toivoa kaikkea hyvää! Ja kaikille ystäville, tutuille ja lukioille, Hyvää Ystävänpäivää!

08.03.2014 naisten päivä, sain pojaltani 30 kpl tummanpunaisia ruusuja, olin aivan ällikällä!! Ajattelin kirjoittaa tänne jotain, ennen, kun menen nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, kun menen taidekurssille, joka alkoi tänään. Oli tosi kivaa, ei ensin meinattu saada sitä, kun ei ollut tarpeeksi osanottajia. Maalataan kahvilla, kuulosti, niin kiinnostavalta, että oli pakko päästä kokeilemaan. Huomenna lisää, jos jaksan. Tyttären tytär lähtee mukaan, hän on hyvä tekemään, vaikka on toisella luokalla koulussa. On piirtänyt aina ja aina, kun on mummulassa.

!0.03.2014

Tulin juuri taidekurssilta, käyn siellä joka maanantai. Koko viikonlopun olin kahvilla maalaamis kurssilla, sellainen uusi tuttavuus, ihan kiva. En ennen osannut ajatellakaan maalaavani kahvilla. Maisemia tein, ne jäivät vähän kesken, mutta niitä voi tehdä kotona loppuun. Tyttärentytär oli eilen  mukana, ja hän on kyllä taitava ja ennakkoluuloton ikäisekseen.  kirjoittelen huomenna lisää, kun alkaa tv:ä Mustatlesket, täytyy katsoa onko se katsomisen arvoinen.

16.03.2014

Meni sitten taas pitkäksi, se huominen. Tänään minä kaipaan kevättä, viimeyönä, oli tullut hyvin pieni kerros lunta. Säätiedoissa luvattiin, oikein "koiranilmaa". Meillä ei ole kovaa tuulta, pakkasta 3 astetta. En sitten tiedä ensiviikosta, mitä tuo tullessaan. Tämä talvi oli sitten tälläinen, ei talvea ollenkaan, niin miten voidaan puhua takatalvesta, kun täällä meidän seudulla ei sitä ole ollut ollenkaan. Pelkään kovasti istutuksieni puolesta, kun silloin yhteen aikaan, jota ajankohtaa en muista, oli pakkasta ja eikä ollut lunta maassa. Täytyy vain toivoa, että ilmat ovat olleet armollisia minun istutuksilleni.

Näin oli viimekesänä, varmaan joskus Juhannuksen tienoilla, kun on nuo sireenitkin lopettaneet melkein kukinnan. Kaikki oli meillä ainakin viime Juhannuksen aikaan kukkineet. Siis kaikki siihen ajankohtaan yhdistettävät kukkivat puut ja kukat.

Suunnitelmia on taas kovasti. Multaa on jo varattu, istutusastioita ym. Nyt huomenna, siis maanantaina 17.3 2014, olen ajatellut aloittaaa, siemenistä kasvavien kukkien kylvön. Tilannut olen Juhalta, jo vähän valmiita kukkia, niin teen joka kevät, tyttäreni kanssa. Juhaksi sanomme, kun hän laittaa sähköpostia läpivuoden ja jaksaa kertoa ja neuvoa meille, mitä milloinkin tehdään. "Juhalta", KodinKukilta olen tilaukseni tehnyt ja taimet ovat olleet aina hyviä, aina tilaan, joitakin uutuuksia.

Kerään myös syksyllä talteen, kukkien siemeniä, akinleija-, orvokki- samettiruusu- ja Jaloritarinkkannuksen siemeniä. Niistä pystyy kasvattamaan samanlailla, kuin kaupan siemenistä, kun muistaa antaa niille sen kylmähoidon, kirjoitin kylmähoidon, kun nyt en muista sitä oikeaa termiä. Nyt sitten vain odottelemaan kevättä ja kasvattelemaan uusia kukkia kesäksi. Moikka Maailma! kaikkea hyvää teille hyvät lukiat.

 

18.03.2014

On pakko kirjoittaa tänään, vaikka olenkin aika väsynyt. Olin Umahallissa vesijuksemassa, käyn siellä 2x viikossa. se on kivaa ja ehdoton liikuntamuoto, että pysyn jotenkin kunnossa. Joskus vain tuntuu, ettei jaksa lähteä, mutta kun lähtee vain, niin ei sen jälkeen kaduta. Kyllä, jos on jotain vammoja tai muuta "ränkkää" kehossa, niin juoksuvyön avulla voi tuntea, että minäkin pystyn liikkumaan, eikä satu paljo. Kyllä on ihanaa, kun siellä on alkanut myös eläkeläiset käymään. He ovat, niin iloisia ja pirteitä, kun käyvät uimassa ja saunassa, laittelevat itsensä kuntoon ja lähtevät reippaina, posket hehkuen kotiin.

Tuosta maailman hulluudesta en jaksa tänään kirjoittaa. Täytyy vaan sanoa, että miksei johtavat henkilöt osaa neuvotellä, vaan uhitellaan, kuin pienet lapsen tai lapsetkaan ei ole niin "älyttömiä" Nyt nukkumaan hyvää yötä!

 

05.05.2014

On yö kello on 00.37, tänää on minun syntymäpäivä. Ihan kauheata, kokoajan aika rientää niin nopeasti! Tuntuu, kuin olisin vasta ollut nuori, ja nyt näin vanha. muutta en minä enää haluaisi nuori olla, nyt on niin sekavaan, tuo nuorten elämä. Elämä on pelkää kilpilua, kuka saa jotain, mitä toisella ei ole, tai pääsee koulu ja toine jää ulkopuolelle. Huomaan, että miten, laiska, kipeä ja väsyynyt minä olen ollut, kun en ole jaksanut edes kirjoittaa tänne mitään. kaikkea on tapahtnut, mutta meikä on kipeä tai väsynyt. Nyt sitten yöllä kirjoittelen.

Meille on tullut uusia hevosia kaksi tai varsoja, 1 vuotias ja 2 vuotias, tämä kaksivuotia on niin iso, ettei meidän tallissa ole, yhtään niin isoa, vanhemmatkin hevoset ovat pienepiä! Jos saisin huomenna, aikaiseksi kirjoitella!

22.06.2014

Juhannusaatto ja Juhannuspäivä menivät, että hurahti. Nyt tänään 22.06 on mieheni syntymäpäivä! Piti kertoa se nyt heti tässä, kun muuten unohtuu. Täälläkin on ollut hiljaista. Onko laiskuutta, väsymistä, en tiedä. Paljon on sattunut, tällä aikaa, kun en ole kirjoitellut tänne mitään. Maljaköynös, vielä kukoistaa.

Pakkaset purivat yksi yö, minun aarteitanai. Kyllä riipaisi, oliko se 16.06 ja halla yö -3.3 ja yllätys. Onneksi en huomannut kaikkea kerralla. Ensin huomasin, kun miehen tuoma maljaköynös oli paleltunut, se oli kaunokainen punaisine kukkineen. Toivon vain, ettei se kokonaan mennyt. Sitten samettiruusut, grassit, olivat myös paleltuneet. Surin niitä ja seuraavana päivänä menin avustajan kanssa kukkaostoksille. Kyllä meni täpärälle. Meidän kylällä, käy yksi kukka-auto kesällä tai keväällä, myymässä kukkia. Kiirehdimme sinne koska, minulla ei ollut mustaasilmää, se oli joka paikkaa loppunut. He olivat, jo pakkaamassa kukkia poiskun menimme. Ensimmäisenä kysyttiin, myyttekö vielä ja onko teillä mustia silmiä. Heillä oli, jipii! Olin tosi iloinen, kun viime kesänä, miheni toi minulle sellaisen ostettuna ja se oli upea. Sitä voi, myös kasvattaa itse. Ostin vielä, kellokukan ja timattikukkia. Oli pakko saada, jostain köynöskukkia, kun minulla on kukka kaari, mutta siinä ei ole mitään. Viime keväänä istutin siihen, mieheni kanssan, köynösruusun Pohjanntähti ja sen piti kestää hyvin talvea ja Tuoksuköynöskuusaman, toisellepuolelle kaarta. Hienosti, ne viime kesänä kasvoi. keväällä odottelin innolla elonmerkkejä köynöksistä. Ei tullut silmunsilmua kumpaankaan. Sain neuvon, että Pohjantähtiköynös, voisi virkistyä, jos sen leukkais. Leikkasin ja kertojalle kiitos, otettiin ruusu pois paikoiltaan. Kas, ihanaa siinä näkyi elonmerkkejä ja juuret olivat kunnossa. Mieheni siirsi sen muualle lepäämään. Siihen paikkaan laitettiin mustasilmä ja toiselle puolelle kaarta se kelloköynös. Nyt vain peukut pystyy, että kerkeävät vähän kasvaa ja kukkia, kun on niin vileää, vaikka on Juhannuksen aika. kuva kumollaan, tämä oli se tuoksuköynöskuusama.

Juhannusattona siivosimme oikein ahkerasti ulkona ja menin katsomaan, mitä tuoksu jasmikkeille kuuluu. Ei ole totta, kolme pensasta paleltunut, ja myös osa vadelmista. Onneksi Siperiankarhunvatukka, komeili nuppuneen ja kukkineen, edes jotain lohtua. Olin jo monta vuotta kasvatellut niitä Jasmiineja, yhden olin onneki siirtänyt ylemmäksi, kummun päälle. Täysi tyrmistys tuli, kun menin katsomaan miten viiniköynökseni jaksaa, ei jaksanut, paleltunut oli. Mieheni sanoi, mitä noita itket, mutta, kun niitä olet monta vuotta kasvattanut...ei muuta, kuin eteen.

HIUSTEN VAALENNUS LUONNOLLISIN KEINOIN

Nyt on ollut kovasti puhetta hiusten värjäyksestä ja vaalenamisesta. Siitä kuinka siitä voi saada allergisiareaktioita. Muutenkin elimistölle huono vaihtoehto. On keksitty uusia luonnonmukaisia meneelmiä, toiset huonompia ja toiset sitten todella vaikuttaa.

No täytyi minunkin kokeilla. Kokeilin avustajan kanssa, askorpiinihappoa, apteekista ostetiin. 2 pussia sitä ja shamppoota, sekoitetaan keskenään. Shamppoota pitää laittaa niin paljon, että riittää koko hiusten käsittelyyn. Sitten muovipussi päähän ja odotellaan noin yksi tunti. Sitten pestään huolella sekoitus pois hiuksista ja hoitoainetta ei saa unohtaa. No tulos oli huomatava ainakin minulla. Siinä siis yksi meneelmä.

Mutta minusta tehokkaampi on ruokasooda. Itse en ole kokeillut, mutta olen nähnyt tuloksia. Oje on, varmaankin lyhville hiuksille, 1 rkl soodaa sekoiteaan riittävään määrään shamppoota, jotkut laittavat sitruunaa, ym. Olen sitä mieltä, että pelkkä sooda ja shamppoo riittää. Ja tlos on kyllä huomattava. Meinasin kokeilla mutta, isäntä sanoi, että mulla on ihan hyvän väriset hiukset. Kai minun pitää uskoa.

Sellaista tänään. olen ollut tosi laiska kirjoittamaan. On ollut kaikenlaista, ei ole voimat riittäneet ja on tuo toinen blogi myös. Kokeilun iloa teille, jotka haluatte vaihtoehtoja hiusten värjäykselle ja vaalennukselle. Hennaa ihmiset ovat kayttäneet vuosisatoja, jos ei tuhansia.