25.10.2013 Miksi emme pysty sanomaan, että "Minä Rakastan Sinua"?

Olen usein miettinyt, miksi me emme pysty puolisollemme puhumaan, niistä oikeista tunteista. Istumme mykkinä iltaisin ja katselemme TV:ä tai olemme koneella. Miten olisi mukavaa, kun toinen tulisi ja sanoisi:"Mitä sinulle kuuluu tänään, minä rakastan sinua tänäänkin". Eikö olisi ihanaa? Silloin seurustelun alussa, se oli erilaista, kun olimme oikein Ihastuneita, silloin se oli helppoa! Mutta kirjoitan, nyt meistä (en kuitenkaan henkilökohtaisesti meistä), jotka olemme kauemmin olleet naimisissa ja lapsetkin ovat lentäneet pesästä, kukin minnekin. Ja me vain kökötämme! Apua, koko meidän elämämme menee ohi, vaikka meillä on rakas ihminen vierellämme, me vain olla kökötämme.

Uskon, että meille kummallekin, olisi mukavampaa, kun voitais olla avoimia. Voihan sitä joskus rauhassa viettää iltaa, mutta kun se on joka päivä ja ilta. Mikä mykistää avioliiton? Vaikka ei ole riitoja, kaikki noin suurinpiirtein kunnossa, ei isompia huolia, mutta me vain mökötämme. Olemmeko niin arkoja, me Suomalaiset? Vaikka pässi puskis suolet pihalle, niin, minä vaan kökötän, oli lainaus jostakin, mutta siltä se tuntuu, tai näyttää, sivusta seuraten).

En tarkoita sellaista, mitä elokuvissa näkee, teennäistä rakkautta. Vaikka menisin sohvalle istumeen, mieheni viereen ja ottaisin kädestä kiinni. No sitä ei sittenkään uskalla tai mitä se sitten on, kun ei toinenkaan niin tee. Sitten menemme nukkumaan, sama kökötys jatkuu, toinen näpyttää konetta ja toinen katsoo TV:ä. Minä tiedän, että TV ei saa olla makuuhuoneessa, mutta meillä on siihen pätevä syy. Minä olen välillä, niin sairas, etten pääse sängystä, siksi TV on meidän makuuhuoneessa.

Suomessa olisi, varmaan vähemmän avioeroja, itsemurhia ja muita kauheuksia, jos me osaisimme rakastaa. Sillä me rakastamme, varmaankin aika suuri osa puolisoitamme, mutta kun sitä ei vaan tule sanottua. Sitten alkaa päässä pyörimään, vaikka mitä. Olemme kahdestaan, eikä tuo huomioi minua, no enhän minäkään huomioi häntä. Rakastaakohan tuo minua, kun siinä vaan näpyttelee tietikonetta, no niin teen minäkin. Mutta kumpikaan ei kysy. Sitten ajatellaan ollaankohan me kasvettu erilleen toisistamme. Se on niin helppo veruke, kun kysytään mikä teille tuli? No, me kavettin eroon toisistamme, ja kissan viulu. Pitäisi sanoa, me ei muistettu hoitaa avioliittoamme, sillä rakkaus ja avioliitto ei pysy hyvänä, jos me emme hoida sitä. Ja, kun hoitokeinotkaan ei ole vaikeita.

Sain tänään hyvän kommentin! Kiitos siitä! Täytyy opiskella tätä plogia, että osaan antaa vastauksen hänelle, kiitos!

Tämä lumikuva tuli nyt väärään kohtaan. Tänään 17.10.2013, täytyy pyytää apua, että saa tämän oikeaan kohtaa.

Kärpässienet nuo syksyn kaunistukset

Kauniita, mutta niin myrkyllisiä. Syksy on tullut tai on jo lokakuu. En erityisesti pidä syksystä, syksyllä kaikki kuolee luonnossa. Keväällä onneksi kaikki herää uudestaan. Ensimmäiset kukkaset tulevat esiin jo lumenalta ja ilmat lämpenevät, ja aina tulee jotain uutta kaunista nähtävää. Syksy on surullinen, mutta värikästä aikaa, ja nämä kärpässienetkin ovat niin kauniita. Kun talvi tulee, niin voin salaa haaveilla uudesta keväästä, muuttolinnuista ja siitä kuinka minun sipulikukat nousevat maasta pilkistelemään  uutta kevättä.

 

Syksyn iloa!!!

Voi, kun minäkin voisin olla syksyllä näin onnellinen. Tästä kuvasta, suoraan pursuu ja räiskyy ilo syksyn kauneudesta ja pudonneista keltaisista lehdistä. Olisi vaan ollut parempi kamera tässä kohtaa. Minä, en itse ole koskaan, ainakaan muistaakseni nauttinut syksystä. Sysyllä, kyllä on kaunista, niin kauan, kuin puissa on lehdet. Sitten, kun ne kauniit värikkäät lehdet tippuu pois, kaikki on niin kuolleen näköistä. Nyt sataa lunta, alkoi, klo 13.30 ja nyt tulee saeasti, luonto on ihan valkoinen. Huomenna taas se varmaan sulaa pois.

Sohjoa, sohjoa, ja sohjoa!

Ei se lumi sitten sulanutkaan tänään 18.10.2013. Ensiviikolla sitten, sillä en usko, että se jää nyt kevääseen asti. Tänään vietiin linnuille ruokaa, kun talitijaiset koputtelivat ikkunaan, että hei, ettekö te huomaan antaa meille ruokaa, nyt on talvi! Joka syksy talitijaiset tulevat koputtelemaan ikkunaan, siitä sitten tietää, että ne tarvitsevat lisä ruokaa.

Täytyy opetella tuo kuvan laitto, un tuo lumi kuva lipsahti tuonne ylös! Tänään on aivot jotenkin jäässä, ei saa jutusta juurta. Meillä on muuten 7 koiran pentua, syntyivät 6.10, nyt on muutamalla silmät auki. Tosi pirteitä ja kovia syömään, ja äiti hoitaa hyvin lapsensa. Minulla ei ole niistä kuvia, täytyy ottaa, niin näkevät muutkin, miten suloisia ne osaavat olla.

Leivoi eilen tällaisen tortun. On hyvää lohtua tähän sohjoiseen päivään!

 

 

Harminpäivä!

25.10.2013

Hyvin pilvinen, masentava päivä. Tyttärentytär soitti, että hänen veljensä on satuttanut kätensä pahasti. Toivon tässä, että ei ole kovin pahasti mennnyt, odottelen soittoa. Tämä poika on niin sukkela liikkeissään, että nyt sitten piti näin käydä. Hän on oikein harjoitellut, erilaisia hyppytekniikoita ja luotti kai itseensä liikkaa. En nyt kyllä tiedä miten se on tapahtunut. On niin sanaton päivä, etten tiedä mitä kirjoittaisin, kun pyörii se tapahtuma vain päässäni.

 

Hyvää syntymäpäivää poikani! Tänään 8.9.2014

 

Tänään täyttää poikani, 25 vuotta jaa hän on nuorin lapseni. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä tämä aika rientää. Tuossa avustaja pyörytti hänelle syntymäpäiväkakun, hän ei kuullema tarvitse kakkua. Hän on nyt jo niin mies. Muistan niitä aikoja, kun oli toisella pojista synttätit keväällä ja toisella syksyllä. Keväällä vietettiin synttäreitä jalkapallon ja isolla porukalla koulukavreita. tarjomista piti olla paljon. Nyt niitäkää, ei ilmeisesti paljon vietellä. Hän on 26 ja lapsia kaksi. Olisi kiva, jos hänellekin pidettäis synttärit. Hän asuu niin kaukana, ettei äiti ja isä sinne useinkaan pääse. Mutta kyllä me synttäreille mentäisiin. Heillä pidetään synttäreitä ilmeisesti, vain lapsille, siis pienille, ei minun lapsille, vaan lapsenlapsille. Syksyllä sitten oli taas kovat juhlat. Sattui kummllakin syntärit olemaan kouluaikaan, ja niitä pidettiin. Siinä sitten kyselemään paljon on kutsuttu, ja mitä tarjotaan. Toinen ei sillee, muuta kuin sipsiä pitää sit olla ja popcorneja. Syksyllä syntynyt, hänelle pitää ehdottomasti olla munkkeja. Hän pyysi, että rippijuhlissa pitäisi olla munkkeja, mutta en sitä sitten toteuttanut ja kummitäti sanoi, että rippilapsen toiveet pitäisi aina toteuttaa. No täytyy sitten leipoa, niitä vaikka kihlajaisiin, jos sellaset joskus tulee. Hyvää syntymäpäivää poikani!